Ihmiset, no ainakin ihmiset, perustavat organisaatioita. Organisaatio eli järjestö, esimerkkeinä Tasavalta, puolue, kunta, yritys, ammattiosasto, pankki, armeija.

Jos uuteen yritykseen ja uuteen asemaan menee töihin, niin parin kuukauden kuluttua siihen leipääntyy ja alkaa tekemään asioita intuition/alitajunnan avulla tiedostamattomasti, enää ei tarvitse ajatella tietoisesti. Nyt ihminen on organisaation osa, hänellä on perspektiivi (Nietzschen termi) omaan organisaatioon, hän tekee tulkintoja asioista omasta näkökulmastaan, hänellä on yksi konteksti, jossa hän tulkitsee asioille merkityksiä. Hän hahmottaa organisaatioparadoksin ylempiensä suhteen ja osaa delegoida ne asiat ylemmäksi, jotka ei ole hänen vastuullaan. Ja delegoida vertaisilleen ja alaspäin.

Systeemi on jotain, johon on objektiivinen näkökulma, systeemiin on jumalanäkökulma, systeemi on jotain johon ihminen ei ole leipääntynyt.

Organisaatiossa on intersubjektiivisuutta ja systeemissä on objektiivisuutta. Kun uuteen organisaatioon menee ensimmäisen päivänä, niin organisaatio näyttäytynee systeeminä, organisaatioon on objektiivinen näkökulma.

Nämä tuoreet silmät ja tuoreet korvat on se, miksi ulkopuoliset konsultit (organisaatioissa, ja avioliitossa psykologit!) ovat hyödyllisiä. Ulkopuolinen ihminen näkee organisaation .... systeeminä! Objektiivisena systeeminä, joka osallisille on intersubjektiivinen  --- hmm... jotain outoa tässä, ehkä intersubjektiivisuus on jotain jota yritetään vaatia organisaatioon leipääntyneiltä!

Kaikilta organisaatiossa leipääntyneiltä ei todellakaan saada intersubjektiivista otetta omaan organisaatioon, he on liian väsyneitä ja stressaantuneita.

Systeemi on jotain johon on objektiivinen näkökulma, organisaatio on jotain johon pitäisi yrittää löytää itsestään intersubjektiivinen näkökulma -- ja hyväksymään muiden intersubjektiiviset näkökulmat--, varmaan 20% kykenee löytämään intersubjektiiviset näkökulmat ja sietämään organisaatioparadoksia ylempiensä kanssa, sietämään eri konteksteja, koska organisaation eri tasoilla on erilainen mutta melkein sama konteksti.

Sitten on he, jotka uskoo oman näkökulmansa aina olevan se objektiivinen näkökulma organisaatioon. Näiltä leipääntyneiltä puuttuu tuoreet korvat ja silmät, he sortuu rakentelemaan luonnontieteellisiä matemaattisia yhtälöitä, koska luulevat omaavansa objektiivisen jumalanäkökulman systeemiinsä, vaikka ovat niitä leipääntyneitä, jotka ei kykene intersubjektiivisuuteen.