Tuloeroista
Ennenvanhaan kuningas läänitti tärkeille alaisilleen - esim. sodassa hyvin toimineille kenraaleille - läänityksiä: laittoi useat hallitsemansa kylät ja kaupungit elättämään kenraalia, kenraali sai kerätä veroja ja rikastua.

Nykyinen tuloerokeskustelu ei niin hirveästi eroa entisaikaisesta.

Nykyinen ruhtinaskunta on nimeltään yritys, kuningas on yrityksen toimitusjohtaja, kenraali on avainhenkilö, läänitys on yrityksen alaiset.

"Laitetaan tuolta tehdassalista koneilta 1 ja 2 duunarit elättämään sua niin voidaan laittaa palkkaan 3000 € lisää. Miltäs kuulostaa?" sanoo toimitusjohtaja avainhenkilölle palkkaneuvottelussa.

Isot tulot voi olla vain, jos on onnistunut pääsemään asemaan, jossa isotuloista elätetään muitten toimesta. Isotuloinen, yleensä älykäs ja terve, tekee tietysti ahkerasti itsekin töitä. Isotuloinen avainhenkilö on kilpailuttanut työnantajia, ja se työnantaja joka on luvannut eniten torppareita tuotannon puolelta, saa palkata avainhenkilön.

Tuloerot ovat väärin, koska siinä heikommassa asemassa olevat elättävät vahvemmassa asemassa olevaa.
Isotuloiset eivät tee töitä kaikkien rahojensa edestä. Pienituloiset ovat isotuloisten torppareita.

Vastakkainasettelumattomuus
Vaalien jälkeenkin on saatu edelleen kuulla vastakkainasettelusta. Tai siitä, että sitä muka ei ole.

Kokoomus kutsui itseään markkinatalouspuolueeksi. Markkinatalous tarkoittaa kilpailua. Kilpailijat ovat vastakkainaseteltu toistensta suhteen.

Haitallisin vastakkainasettelu yhteiskunnassa on se, mikä aiheutuu markkinatalouden ansiosta.

Kilpailu on tilanne, jossa kilpailijat ovat vastakkainaseteltu. Jos haluaa edistää kilpailua, edistää vastakkainasettelua - jos haluaa edistää markkinataloutta, edistää vastakkainasettelua.

Kokoomuksen puheet ja puheet ovat räikeässä ristiriidassa. Vastakkainasettelun kieltäminen on naurettavaa.